Suomenlapinkoira - valpas paimenkoira tiheällä kaksoisturkilla

Suomenlapinkoiran pentu vasemmalla, aikuinen koira edestä ja aikuinen koira sivuprofiilissa — Fidello

Suomenlapinkoira - valpas paimenkoira tiheällä kaksoisturkilla

Suomenlapinkoira juoksee aidan vartta, häntä korkealla selän päälle kiertyneenä ja kaulus pystyssä, haukahtaa lyhyesti ilmoittaakseen, että joku on tulossa, ja kysyy heti perään, missä työt viipyvät. Siinä rodun ydin: pieni tai keskikokoista pienempi, tiivisrakenteinen pohjoinen paimen- ja vahtikoira Suomesta, jolla on pitkä, karkea peitinkarva pehmeän, tiheän aluskarvan päällä. FCI:n rotumääritelmä kuvaa sen älykkääksi, rohkeaksi, rauhalliseksi ja tottelevaiseksi, ystävälliseksi ja uskolliseksi. Päivittäin se tarvitsee keskimääräisesti tai paljon liikuntaa, älyllistä tekemistä ja säännöllistä harjausta, erityisesti karvanvaihdon aikana. Se sopii aktiiviseen talouteen, joka haluaa jakaa ulkoilun, harjoittelun ja seurallisuuden. Tärkein kielteinen puoli on valppaus: se haukkuu ilmoittaakseen, ja aktiivinen koira ilman tekemistä keksii itse työtä.

Perustiedot

  • Virallinen nimi: Suomenlapinkoira; FCI käyttää englanniksi nimeä Finnish Lapponian Dog, suomeksi rotu on suomenlapinkoira
  • Synonyymit: Finnish Lapphund, Finsk lapphund (Skandinavia); aiemmin myös lapinkoira tai Lapponian Dog
  • Alkuperä: Suomi
  • Tunnustus: FCI:n tunnustama (standardi nro 189, voimassa oleva versio 30.9.2016), ryhmä 5 (pystykorvat ja alkukantaiset koirat), jaosto 3 (pohjoismaiset vahti- ja paimenkoirat), ilman käyttökoetta
  • Alkuperäinen tehtävä: porojen paimentaminen ja vartiointi; nykyään myös seurakoira
  • Säkäkorkeus: ihanne uroksella 49 cm ja nartulla 44 cm, vaihteluväli 3 cm, eli noin 46-52 cm ja 41-47 cm; FCI:n mukaan tyyppi on kokoa tärkeämpi
  • Paino: suuntaa-antava; FCI:n rotumääritelmässä ei ole painoa. Kennelliitto antaa uroksille noin 16-21 kg ja nartuille 13-16 kg; muissa lähteissä mainitaan jopa noin 24 kg
  • Elinikä: suuntaa-antava noin 12-15 vuotta; Kennelliitto mainitsee keskimääräiseksi eliniäksi noin 13 vuotta
  • Turkki: pitkä, karkea peitinkarva ja pehmeä, tiheä aluskarva; uroksilla runsas kaulus
  • Värit: kaikki värit sallittu; pohjavärin on oltava vallitseva, muita värejä esiintyy päässä, kaulassa, rinnassa, vatsapuolella, jaloissa ja hännässä
  • Liikunnantarve: keskimääräinen tai suuri; Kennelliitto mainitsee yleensä 1-2 tuntia päivässä
  • Koulutushaaste: keskimääräinen; oppivainen, mutta haukkuminen ja häiriöt vaativat johdonmukaista koulutusta
  • Hoidon määrä: keskimääräinen tai suuri; ei trimmausta, mutta säännöllinen harjaus ja voimakas karvanvaihto
  • Yksinolo: vain vaiheittain harjoitellen; ei säännöllisiä kokonaisia työpäiviä
  • Ilmasto: tehty kylmään; lämpö vaatii lisähuomiota
  • Sopivuus aloittelijalle: ehdollinen; mahdollista, jos aikaa on koulutukseen ja turkinhoitoon

Nopea sopivuustarkistus

Voi sopia, jos:

  • haluat päivittäin kävellä, etsiä ja harjoitella tunnin tai kaksi oppivaisen koiran kanssa;
  • olet valmis ohjaamaan haukkumista ja vartiointia rauhallisesti pennusta asti;
  • sinulla on viikoittain aikaa harjata tiheää kaksinkertaista turkkia, karvanvaihdon aikana useammin;
  • etsit kasvattajaa, joka tutkituttaa vanhemmat lonkkien, kyynärien ja silmien osalta.

Ei todennäköisesti sovi, jos:

  • haluat hiljaisen koiran, joka harvoin ilmoittaa;
  • jätät koiran säännöllisesti yksin kokonaiseksi työpäiväksi;
  • haluat vähän karvaa kotiin tai asut lämpimässä ilman viileää paikkaa;
  • odotat rauhallista sohvakoiraa ilman päivittäistä tekemistä.

Nimi, tunnustus ja sukulaisrodut

Suomenlapinkoira on FCI:n tunnustama rotu numerolla 189. Nimi on muuttunut ajan myötä: FCI:n mukaan Kennelliitto vahvisti ensimmäisen rotumääritelmän vuonna 1945 nimellä Lapponian Herder (Kennelliitto itse mainitsee vuoden 1946 ja nimen lapinpaimenkoira), vuonna 1967 nimeksi tuli lapinkoira ja vuonna 1993 suomenlapinkoira. Lähteet poikkeavat siis vuodella ensimmäisen rotumääritelmän ajankohdasta.

Älä sekoita rotua kahteen sukulaiseen. Lapinporokoira (Lapponian Herder, FCI nro 284) on nykyään oma suomalainen rotunsa omalla rotumääritelmällään, hieman suurempi (ihanne uroksella 51 cm ja nartulla 46 cm) ja tarkoitettu porotyöhön. Ruotsinlapinkoira (Svensk lapphund, FCI nro 135) on kotoisin Ruotsista. Kaikki kolme kuuluvat samaan FCI:n jaostoon, mutta ovat erillisiä rotuja; tämä sivu käsittelee vain suomenlapinkoiraa.

Historia ja alkuperäinen tehtävä

Saamelaiset käyttivät vuosisatojen ajan tämän tyyppisiä koiria porojen paimentamiseen ja vahtikoirina Fennoskandian pohjoisosissa ja Venäjällä. Tällaisen koiran piti pitää porot koossa, ilmoittaa tunkeilijoista ja jaksaa työskennellä pitkään pakkasessa ja lumessa. Se selittää sen valppauden, haukkumisen ja huomion ympäristön liikkeeseen.

Ensimmäisen rotumääritelmän jälkeen 1940-luvun puolivälissä tyyppi vakiintui 1970-luvulla, ja rotumääritelmää on sen jälkeen tarkistettu useita kertoja. FCI:n mukaan rotu on suosittu erityisesti Suomessa seura- ja käyttökoirana; Skandinavian ulkopuolella se on selvästi harvinaisempi. Paimennusvaisto on säilynyt, mutta nykyään tehtävät ovat enimmäkseen urheilua, seuraa ja aivotyötä.

Ulkonäkö ja fyysiset ominaisuudet

  • Ruumiinrakenne: keskikokoa pienempi, kokoonsa nähden voimakasrakenteinen ja hieman säkäkorkeuttaan pidempi; rintakehän syvyys on noin puolet säkäkorkeudesta
  • Pää ja kuono: voimakas ja melko leveä, selvä otsapenger; kuono on vahva ja suora, hieman kallon osaa lyhyempi, leikkaava purenta
  • Silmät: soikeat ja tummanruskeat, turkin värin mukaan, pehmeä ja ystävällinen ilme
  • Korvat: keskikokoiset, pystyt tai puolipystyt, kolmiomaiset, tyvestä leveät ja hyvin liikkuvat; myös sisäpuoli on karvainen
  • Selkä ja rinta: vahva suora selkä, lyhyt lihaksikas lanne ja syvä rinta, joka yltää lähes kyynärpäihin; vatsalinja kohoaa vain vähän
  • Jalat ja tassut: vahva luusto, suorat yhdensuuntaiset jalat sekä soikeat, hyvin kaareutuneet tassut, joiden varvasten välissä on tiheä karva
  • Häntä: melko korkealle asettunut, keskipitkä ja runsaskarvainen; liikkeessä selän tai kyljen päälle kiertynyt, levossa riippuva; kärjessä sallitaan J-muotoinen koukku
  • Turkki: pitkä, karkea peitinkarva ja pehmeä, tiheä aluskarva; päässä ja jalkojen etupuolella lyhyempi; iho kireä ilman ryppyjä
  • Väri: kaikki värit, selvä pohjaväri
  • Pentu ja aikuinen koira: pennun aikuisen turkin määrää, väriä ja lopullista kokoa ei vielä voi täysin arvioida
  • Uros ja narttu: rotumääritelmä edellyttää selvää sukupuolieroa; uroksilla on runsaampi kaulus

FCI:n rotumääritelmän mukaan litteä turkki, kihara peitinkarva ja aluskarvan puute ovat virheitä. Turkki ei siis ole aaltoileva, kuten jotkin myyntikuvaukset antavat ymmärtää.

Luonne ja temperamentti

FCI kuvaa rodun älykkääksi, rohkeaksi, rauhalliseksi ja tottelevaiseksi, ystävälliseksi ja uskolliseksi. Kennelliitto lisää, että se on yleensä rauhallinen sisällä, ystävällinen ihmisille omistajan ollessa paikalla ja taipuvainen vartioimaan reviiriään haukkumalla. Arjessa tämä näkyy etuovella, rappukäytävän äänissä ja pihan ohi kulkevien tuntemattomien kohdalla.

Jotkin koirat ovat hyvin aktiivisia ja tarvitsevat siksi kunnollista koulutusta. Kennelliiton mukaan urokset voivat olla murrosiässä haastavampia. FCI:n rotumääritelmä sulkee pois aggressiiviset tai liian arat koirat, mutta se ei takaa tasapainoa jokaisessa yksilössä. Valitse molempien vanhempien luonteen perusteella.

Lapset, koirat, kissat ja vieraat

  • Vauvat ja pienet lapset: valpas, aktiivinen koira voi kaataa taaperon tai roikkua kantapäillä; valvo aina aktiivisesti ja opeta koira tervehtimään rauhallisesti
  • Isommat lapset: sopii usein hyvin lapsille, jotka haluavat kävellä, etsiä ja harjoitella temppuja; ohjaa leikkiä ja sovi lepohetket
  • Vieraat koirat: yleensä sosiaalinen; rakenna kohtaamiset rauhallisesti, sillä yksilölliset erot säilyvät
  • Kotitalouden koirat: tulee usein hyvin toimeen toisen koiran kanssa, jos sosiaaliset taidot on rakennettu varhain
  • Kissat ja pienet lemmikit: voi usein elää tuttujen kissojen kanssa; Kennelliitto mainitsee joillakin koirilla kohtalaisen metsästysvietin, joten varovaisuutta jyrsijöiden ja lintujen kanssa
  • Vieraat ja kuriirit: ilmoittaa yleensä äänekkäästi ja pysyy usein valppaana; opeta rauhallinen tervehdys ja vakiopaikka, josta se saa katsella

Vaistot ja päivittäinen käyttäytyminen

Tärkein vaisto on vartiointi ja ilmoittaminen. Suomenlapinkoira haukkuu pihan liikkeelle, oven takaa kuuluville äänille ja joskus odottamattomille vieraille. Ilman tekemistä se voi muuttua tavaksi; palkitse siksi hiljaisuus ilmoituksen jälkeen ja anna sille tehtävä.

Paimennustausta voi näkyä seuraamisena, kiertämisenä tai ihmisten, lasten tai muiden eläinten ajamisena. Sitä voi yleensä ohjata, eikä se ole sama asia kuin metsästysvietti. Kohtalainen metsästysvietti esiintyy joillakin koirilla; varaudu vapaana kulkiessa hyvin harjoiteltuun luoksetuloon ja turvalliseen ympäristöön.

Liikunta elämänvaiheittain

  • Pentu: lyhyitä, vaihtelevia tutustumisretkiä, paljon unta eikä pakotettua kestävyysrasitusta; vältä runsasta portaiden nousua ja korkeita hyppyjä nivelten kasvaessa
  • Nuori koira: paljon energiaa ja häiriöitä; harjoittele hihnakävelyä, luoksetuloa ja rauhoittumista ärsykkeen jälkeen. Lisää rasitusta vähitellen
  • Aikuinen: varaudu suuntaa-antavasti tuntiin tai kahteen päivässä, jaettuna kävelyyn, nuuskimiseen, harjoitteluun ja vapaaseen liikkumiseen. Hajutyö ja yhteistyö painavat enemmän kuin pelkät lisäkilometrit
  • Seniori: lyhyempää ja rauhallisempaa, pehmeällä alustalla; jäykkä ylösnousu, ontuminen tai nopea väsyminen on syytä näyttää eläinlääkärille

Lisää rasitusta vähitellen ja etsi lämpimällä säällä varjoa ja vettä; sen turkki on tehty kylmää varten.

Henkinen haaste ja työ

Suomenlapinkoira tarvitsee tehtäviä, jotka muistuttavat yhteistyötä: etsintäleikkejä, hajutyötä, tottelevaisuutta, agilityä ja rallya. Myös paimennus- tai ajotyyppiset leikit, kuten pallon tai narun hallittu seuraaminen, käyvät, kunhan ne pysyvät käskyn alla. Pitkiin työpäiviin tehty rotu ei tyydy pelkkään kierrokseen korttelin ympäri.

Pidä harjoitukset lyhyinä ja vaihtelevina. Yhdistä fyysinen rasitus ja ajattelutyö; väsynyt mutta haastamaton koira voi silti haukkua ja juosta ympäriinsä.

Koulutus ja sosiaalistaminen

Työskentele palkkioilla ja leikillä lyhyissä harjoituksissa ja opeta varhain vakiomalli ilmoittamiselle ja lopettamiselle: katso ovelle, haukahda kerran tai kaksi, tule takaisin ja saa palkkio. Harjoittele luoksetuloa eri paikoissa, ovella odottamista, irrottamista ja rauhallista makaamista paikalla. Kovat korjaukset lisäävät herkällä koiralla lähinnä epävarmuutta.

Sosiaalistaminen tarkoittaa, että koira oppii tarkkailemaan neutraalisti: liikennettä, vieraita, muita koiria ja ääniä, ei sitä, että jokaisen pitäisi saada tervehtiä sitä. Harjoittele pennusta asti harjausta, tassujen ja korvien käsittelyä sekä eläinlääkärikäyntejä. Pelon, terävyyden tai jatkuvan haukkumisen kohdalla ammattimainen käyttäytymisapu on järkevää.

Yksin jääminen

Turvallista vakiotuntimäärää ei ole. Rakenna yksinolo sekunneista minuutteihin koiran pysyessä rentona. Vakaa aikuinen koira voi koulutuksen jälkeen toisinaan jäädä yksin muutamaksi tunniksi, mutta kokonainen työpäivä yksin on ihmiskeskeiselle, vartiovaistoiselle koiralle yleensä liian pitkä ja voi johtaa haukkumiseen tai stressiin.

Haukkuminen poissa ollessasi huomataan naapureissa nopeammin kuin luulet. Järjestä pitkien poissaolojen ajaksi ulkoiluttaja, hoitaja tai pieni päivähoito ja käytä tarvittaessa kameraa stressin merkkien havaitsemiseen ajoissa.

Asuminen, ympäristö, ilmasto ja matkustaminen

Se voi asua kerrostalossa tai rivitalossa, jos liikunta, rauha ja haukkumisen hallinta toimivat, vaikka paljon ääntä rappukäytävässä on valppaalle koiralle vaikeaa. Piha ei korvaa kävelyä eikä yhteistä tekemistä ja sen on oltava hyvin aidattu. Maaseudulla runsaasti ohikulkijoita tai riistaa sisältävä tila voi herättää paljon ilmoittelua.

Turkki suojaa kylmältä, sateelta ja lumelta, mutta lämmin sää vaatii varjoa, vettä ja vähemmän rasitusta. Autossa ja julkisessa liikenteessä auttaa varhainen harjoittelu; huolehdi turvallisesta istumapaikasta tai häkistä. Tarkista tassut mutaisten lenkkien jälkeen, sillä varvasten välinen karva kerää lunta, jäätä ja likaa.

Koko, kaulapannat ja valjaat

Kaula- ja rintakehän ympärysmitalle ei ole luotettavia rotukeskiarvoja, ja tiheä turkki vääristää mittaa. Mittaa siksi aina koira itse.

  • Kaulanympärys: mittaa kohdasta, jossa kaulapanta yleensä lepää, ihon päältä eikä paksun kauluksen päältä, ja jätä kahden sormen väli
  • Rinnanympärys: mittaa rintakehän leveimmän kohdan ympäri, heti etujalkojen takaa, vetämättä mittanauhaa kireälle
  • Istuvuus: valjaiden on pysyttävä poissa kainaloista, jätettävä hartiat vapaiksi eikä niiden saa päästä liukumaan taaksepäin pään yli; tarkista sovittamisen jälkeen ja kymmenen minuutin kävelyn jälkeen

Hyvin istuvat valjaat ovat käytännölliset koiralle, joka vetää, koska paine ei kohdistu kaulaan. Katso valikoima valjaat koirille ja vertaa senttimetrejä omaan mittaukseesi. Kaksi esimerkkiä:

  • Hunter Norweger Racing, saatavana neljässä koossa 42-53 - 72-90 cm rinnanympäryksellä, joista keskimmäiset koot (52-62 ja 62-75 cm) tulevat kyseeseen keskikokoiselle koiralle;
  • Martin Basic -valjaat, säädettävät neljässä koossa 25-35 - 70-90 cm, joista 50-70 ja 70-90 cm voivat sopia keskikokoiselle koiralle.

Valitse rajatapauksessa koko, jossa on eniten säätövaraa, ja tarkista kiinnitykset ja saumat säännöllisesti.

Hoito

  • Harjaus ja kampaus: säännöllisesti, erityisesti karvanvaihdon aikana, ihoon asti; näin aluskarva pysyy ilmavana. Trixie-kaksipuolinen harja peite- ja aluskarvalle on käytännöllinen esimerkki
  • Karvanvaihto: aluskarva lähtee suurina määrinä; varaudu lisäharjaukseen ja karvaan kotona
  • Trimmaus: ei tarpeen; turkin kuuluu pysyä luonnollisesti
  • Pesu ja kuivaus: vähän; Kennelliitto neuvoo rajoittamaan kylpyjä ja tarvittaessa huuhtelemaan, ja kuivaamaan sen jälkeen huolellisesti
  • Kastroidut koirat: Kennelliiton mukaan kastroitujen tai steriloitujen koirien turkki on usein paksumpi ja takkuuntuu helpommin
  • Korvat ja silmät: tarkista viikoittain lika, haju ja punoitus
  • Tassut ja kynnet: pidä kynnet lyhyinä ja poista lika ja jää varvasten välistä
  • Hampaat: harjaa useita kertoja viikossa
  • Totuttaminen: harjoittele harjausta ja käsittelyä pennusta asti

Terveys ja vastuullinen jalostus

Kennelliiton mukaan rotu on suhteellisen terve eikä siinä ole liioiteltuja ulkoisia piirteitä. Silti rodussa kuvataan kohonnutta alttiutta lonkkaniveldysplasialle ja vähäisemmässä määrin muille nivelsairauksille. Silmien osalta kaihi on Kennelliiton mukaan merkittävin sairaus. Lisäksi kuvataan autoimmuunisairauksia (allergia, atopia, kilpirauhasen vajaatoiminta, Addisonin tauti) ja epilepsiaa. Kaikki koirat eivät sairastu näihin.

  • Lonkat ja kyynärpäät: suomalaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa (PEVISA) jalostuskoiralta vaaditaan virallinen lonkka- ja kyynärlausunto
  • Silmät: voimassa oleva virallinen silmätutkimus vaaditaan, eikä se saa olla astutushetkellä yli 24 kuukautta vanha
  • Perinnölliset sairaudet DNA-testillä: Kennelliitto mainitsee DNA-testit prcd-PRA:lle (etenevä verkkokalvon surkastuma) ja Pompen taudille (GSD II). Pompe on lihassairaus, jota on raportoitu rodussa kolmessa suomalaisessa pentueessa ja joka on kuvattu vertaisarvioidussa tutkimuksessa; rotuyhdistys kertoo, että sairastuneet koirat kuolevat yleensä ennen kahden vuoden ikää
  • Suositeltavat tutkimukset: selkä, polvet, gonioskopia ja sydämen kuuntelu suositellaan, mutta niitä ei vaadita
  • Vähimmäisikä: jalostuskoiran on suomalaisen ohjelman mukaan oltava astutushetkellä vähintään 22 kuukauden ikäinen

Tulos ei ole elinikäinen takuu, ja säännöt vaihtelevat maittain ja yhdistyksittäin. Pyydä alkuperäiset tulokset sirunumeroineen. Elinikä on vaihteluväli (noin 12-15 vuotta, Kennelliiton mukaan keskimäärin 13); koko, linja, paino ja hoito vaikuttavat siihen, eikä väestölukujen perusteella voi ennustaa yksittäisen koiran elämää. Keskustele yksittäisistä oireista, kuten ontumisesta, silmäkivusta tai kohtauksista, eläinlääkärin kanssa.

Ruokinta elämänvaiheittain

Valitse täysipainoinen pentuehuolto, joka sopii odotettuun aikuispainoon. Keskikokoisen rodun pennulle sopii keskikokoisille roduille tarkoitettu pentuhuolto, esimerkiksi Royal Canin Medium Puppy. Aikuiselle 11-25 kg painavalle koiralle 12 kuukauden iästä alkaen Royal Canin Medium Adult on tuotekuvauksen mukainen esimerkki. Pidä kasvu hallittuna äläkä anna erillisiä kalsiumlisiä ilman eläinlääkäriä.

Oikea annos riippuu tarkasta ruoasta, painosta, iästä, ruumiinkunnosta ja aktiivisuudesta. Laskuesimerkki on vain selitystä varten, aikuiselle 16 kg painavalle koiralle: RER = 70 × 160,75 = 560 kcal. Kertoimella 1,4 rauhalliselle koiralle ja 1,8 erittäin aktiiviselle koiralle (oletuksia, ei kiinteitä arvoja) päästään noin 790-1 010 kcal:iin päivässä. Ruoalla, jonka energiapitoisuus on 3 800 kcal ME/kg (grammaa päivässä = kcal ÷ ME kcal/kg × 1000), se on noin 205-265 grammaa päivässä. 13 kg painavan nartun tai 21 kg painavan uroksen annos on eri, joten laske aina koiran oman painon mukaan.

Käytä tätä lähtökohtana, lue valitun ruoan energia-arvo pakkauksesta ja säädä kahden tai neljän viikon kuluttua painon ja ruumiinkunnon mukaan. Kylkiluiden pitää tuntua ilman paksua rasvakerrosta, ja ylhäältä pitää näkyä vyötärö; paksun turkin vuoksi tunnustele käsin, älä vain katso. Vähennä harjoitusnamien energia annoksesta. Seniorit eivät automaattisesti tarvitse vähemmän proteiinia; valitse kunnon, hampaiden ja aktiivisuuden mukaan. Huolehdi tuoreesta juomavedestä, jaa päiväannos yleensä kahteen ateriaan ja kysy eläinlääkäriltä kasvusta, sairaudesta tai epäilyksestä.

Aika, kustannukset ja päivittäinen kuormitus

  • Aika päivässä: tunti tai kaksi liikuntaa ja harjoittelua sekä harjaus, johon karvanvaihdon aikana kuluu enemmän aikaa
  • Ruoka: keskimääräinen; keskikokoinen koira, jolla on huomattava energiantarve runsaan liikunnan aikana
  • Eläinlääkäri ja vakuutus: keskimääräinen; varaa puskuria lonkka-, silmä- ja nivelsairauksien tutkimuksiin
  • Turkki: keskimääräinen; trimmaussalonkia ei tarvita, mutta harjoja ja aikaa
  • Koulutus: keskimääräinen tai korkea ensimmäisenä vuonna; ajattele pentukurssia ja haukkumisen hallintaa
  • Hoito ja kuljetus: varaudu hoitoon pitkien työpäivien aikana; keskikokoinen koira mahtuu yleensä tavalliseen autoon

Hinnat vaihtelevat paljon kasvattajan, maan ja alueen mukaan, eikä rotu ole Skandinavian ulkopuolella yleinen. Kysy ajankohtaiset summat ja odotusajat äläkä luota kiinteisiin lukuihin.

Edut

  • Oppivainen ja yhteistyöhaluinen; hyvä etsinnässä, tottelevaisuudessa ja agilityssä.
  • Ilmoittaa luotettavasti, mitä talossa ja pihalla tapahtuu.
  • Keskikokoinen, mahtuu tavalliseen autoon ja asuntoon.
  • Paksu turkki kestää kylmää, sadetta ja lunta.
  • Ei trimmausta; turkin kuuluu pysyä luonnollisesti.

Haitat ja huomioitavat asiat

  • Haukkuu paljon ilmoittaakseen ja voi häiritä naapureita.
  • Voimakas karvanvaihto, paljon karvaa kotona ja päivittäinen harjaus.
  • Lämpö vaatii huomiota tiheän kaksinkertaisen turkin vuoksi.
  • Lonkkadysplasia, kaihi ja jotkin perinnölliset sairaudet vaativat kriittistä kasvattajan valintaa.
  • Yksinolo on vaikeaa ihmiskeskeiselle vahtikoiralle.
  • Paimennusvaisto ja kohtalainen metsästysvietti voivat vaatia huomiota lasten, kissojen ja riistan kanssa.

Kenelle sopii

Aktiiviselle taloudelle tai perheelle, joka haluaa päivittäin kävellä, etsiä ja harjoitella tunnin tai kaksi ja on valmis ohjaamaan haukkumista varhain. Sinulla on aikaa harjaukseen, aidattu piha tai turvallisia kävelypaikkoja ja kasvattaja, joka tutkituttaa vanhemmat. Aloittelija, jolla on aikaa, kärsivällisyyttä ja hyvä koirakoulu, voi onnistua; kokemus valppaista roduista auttaa.

Kenelle ei sovi

Sille, joka etsii hiljaista koiraa, vähän hoitoa vaativaa turkkia tai koiraa pitkiksi päiviksi yksin. Myös se, joka asuu hyvin lämpimässä ilmastossa ilman viileää paikkaa, jonka naapurit sietävät huonosti ääntä tai jolla ei ole aikaa päivittäiseen liikuntaan ja harjoitteluun, valitsee paremmin toisen rodun.

Vastuullinen hankinta, adoptio tai uudelleensijoitus

Etsi kasvattaja, joka on avoin vanhempien suhteen, vieraile kasvuympäristössä ja tapaa emä. Pyydä molempien vanhempien alkuperäiset tulokset lonkista, kyynärpäistä ja silmistä sekä DNA-tulokset prcd-PRA:lle ja Pompelle. Tarkista siru, passi ja sopimus, älä ota mukaan alle kahdeksan viikon ikäistä pentua ja vältä ilmoituksia, joissa on useita heti saatavilla olevia pentueita, epäselviä asiakirjoja tai painostusta maksaa nopeasti.

Kennelliitto rajoittaa koiraa kohden rekisteröitävien jälkeläisten määrää (enintään 50, joista enintään 20 pentua, jos astutus tapahtuu ennen viiden vuoden ikää) geneettisen vaihtelun turvaamiseksi. Koska rotu ei ole Skandinavian ulkopuolella yleinen, pentu voi tulla pohjoismaisesta tai muusta ulkomaisesta pentueesta; kysy, missä kennelliitossa pentu on rekisteröity. Uudelleensijoituksessa tai adoptiossa: kysy haukkumisesta, yksin jäämisestä ja suhtautumisesta pieniin eläimiin.

Usein kysytyt kysymykset

Sopiiko suomenlapinkoira aloittelijalle? Ehdollisesti. Se on oppivainen, mutta valppaus, haukkuminen ja turkinhoito vaativat valmistautumista ja johdonmukaista koulutusta.

Voiko se asua kerrostalossa? Joskus, jos liikunta ja rauha toimivat ja naapurit sietävät haukkumista; paljon ääntä sisältävä rappukäytävä on vaikea.

Karvaako se paljon? Kyllä, erityisesti karvanvaihdon aikana; varaudu säännölliseen harjaukseen ja karvaan kotona.

Voiko se kulkea vapaana? Vain missä se on turvallista ja sallittua ja kun luoksetulo on luotettavasti harjoiteltu; joillakin koirilla on kohtalainen metsästysvietti.

Mikä on ero lapinporokoiraan ja ruotsinlapinkoiraan? Lapinporokoira (Lapponian Herder, FCI 284) on oma, hieman suurempi suomalainen rotu ja ruotsinlapinkoira (FCI 135) on kotoisin Ruotsista; suomenlapinkoiran FCI-numero on 189.

Yhteenveto

Suomenlapinkoira on ystävällinen, oppivainen pohjoinen paimenkoira, joka viihtyy parhaiten tehtävän ja sitä paljon mukaan ottavan perheen kanssa. Sen suurin haaste on ilmoittaminen: valppaus, haukkuminen ja paksu turkki vaativat kotitalouden, joka suhtautuu niihin rauhallisesti.

Se sopii henkilölle, jolla on aikaa päivittäiseen liikuntaan, harjoitteluun ja harjaukseen ja joka valitsee kasvattajan terveystuloksineen. Hiljaista, vähän hoitoa vaativaa tai pitkään yksin pärjäävää koiraa etsivän kannattaa valita toinen rotu. Se pärjää hyvin viileässä tilassa, vakiintuneella rutiinilla ja tehtävällä, joka antaa sen valppaudelle suunnan.

Fidello klantenservice

© 2026 Fidello

    • American Express
    • Apple Pay
    • Bancontact
    • BLIK
    • Google Pay
    • iDEAL Wero
    • Klarna
    • Maestro
    • Mastercard
    • MB WAY
    • MobilePay
    • PayPal
    • Shop Pay
    • Union Pay
    • USDC
    • Visa

    Kirjaudu sisään

    Unohditko salasanasi?

    Eikö sinulla ole vielä tiliä?
    Luo ilmainen tili ja nauti monista eduista.