Cumberlandinlammaskoira (sukupuuttoon kuollut rotu)

Muut nimet

Alkuperä ja historia

Cumberlandinlammaskoira oli brittiläinen paimenkoira, joka oli kotoisin Pohjois-Englannista Cumberlandin kreivikunnasta (nykyään osa Cumbriaa). Sitä käyttivät pääasiassa paimenet ajamaan laumoja Britannian rajaseutujen karuilla ja mäkisillä maisemilla.

Rotu tunnettiin älykkyydestään, tottelevaisuudestaan ja työhengestään – ominaisuuksista, joilla myöhemmin oli merkittävä vaikutus nykyaikaisten paimennusrotujen kehitykseen. 1900-luvun alussa cumberlandinlammaskoira oli vielä yleinen näky brittiläisillä maatiloilla, mutta vuosisadan puoliväliin mennessä se oli vähitellen kadonnut.

Cumberlandinlammaskoiran uskotaan olleen bordercollien edeltäjä. Risteytys muiden walesilaisten ja skotlantilaisten työkoirien kanssa johti rotuun, jonka tunnemme nykyään yhtenä maailman älykkäimmistä koirista.

Ulkonäkö ja vartalon muoto

Cumberlandinlammaskoirasta on olemassa vain muutamia historiallisia kuvauksia ja valokuvia. Se muistutti vahvasti varhaista bordercollieta: keskikokoinen, urheilullinen koira, jolla oli tiivis rakenne, melko leveä kallo ja kohtalaisen pitkä häntä.

Turkki oli yleensä musta, ja rinnassa, kuonossa, jaloissa ja hännänpäässä oli valkoisia merkkejä. Silmät olivat tummat ja älykkäät, ja korvat olivat puolipystyt tai roikkuvat. Sen ruumis oli rakennettu nopeutta, ketteryyttä ja kestävyyttä varten – välttämättömiä lampaiden paimentamisessa vuoristoisessa maastossa.

Luonne ja temperamentti

Cumberlandinlammaskoira tunnettiin älykkäänä, energisenä ja työlleen omistautuneena koirana. Sillä oli luontainen vaisto paimentaa karjaa, ja se työskenteli poikkeuksellisen hyvin omistajansa kanssa, usein käyttäen hienovaraisia vihjeitä ja äänikomentoja.

Tämä koira oli valpas, tottelevainen ja uskollinen, mutta myös riittävän itsenäinen tekemään päätöksiä työskennellessään. Sen vahva keskittymiskyky ja älykkyys tekivät siitä ihanteellisen työkumppanin paimenille, mutta vähemmän sopivan seurakoiraksi ilman päivittäisiä tehtäviä tai haasteita.

Vaikutus ja perintö

Vaikka cumberlandinlammaskoira itsessään on kuollut sukupuuttoon, sen perintö elää edelleen nykyajan paimenkoiraroduissa, erityisesti bordercollie-koirassa. Monet kynologit pitävät cumberlandinkoiraa rodun suorana esi-isänä. Sen työvaisto, älykkyys ja paimennuskyky muodostivat perustan koirille, jotka myöhemmin valloittivat maailman parhaimpina paimenkoirina.

Cumberlandinlammaskoira on siten tärkeässä roolissa brittiläisten työkoirien historiassa – unohdettu mutta vaikutusvaltainen pioneeri.

Yhteenveto

Cumberlandinlammaskoira oli älykäs, ahkera ja uskollinen paimenkoira Pohjois-Englannista. Vaikka rotua ei enää ole olemassa, sen henki elää edelleen nykyaikaisissa paimenkoiraroduissa, kuten bordercollie. Se on todellinen brittiläisen maatalouden ikoni, joka symboloi yhteistyötä, älykkyyttä ja ahkeruutta.